”Kullan hinta määräytyy sen painon ja karaattien perusteella. Mitä enemmän karaatteja, sen arvokkaampaa se on. 24 karaatin sormuksia ei etelänmatkaan tarvittaisi kuin 2 kappaletta. Vanhoista jykevistä vihkisormuksista, jotka yleensä ovat 18 karaatin kultaa, saa helposti yli 100 euroa kappale. Yleisimmin myyjä poistuu paikalta noin 70 – 100 euroa rikkaampana, mutta toki joskus kauppaa tehdään isoistakin summista. ’Kultaharkkojakin tuodaan jonkin verran, niiden arvo on vajaa 60 000 euroa.’”
”Yleensä arvioitaviksi tuotavat esineet ovat sormuksia ja muita koruja. Yksi erikoisimmista on ollut kokonaan kullasta tehty olutpullo, josta myyjälle maksettiin reilu 800 euroa. Erikoisimmasta päästä ovat myös myyntiin tuotavat hampaat. ’Kyllä se aina vähän järkyttää, kun eteen lyödään kokonainen purukalusto, miehet naureskelevat.’ Purukalustot eivät kuitenkaan ole kokonaan kultaa, vaan yleensä joukossa on pari kultapaikkaa, joista kauppaa tehdään. Miesten mielestä kaikki tarpeettomat arvoesineet kannattaa tuoda myytäväksi tai ainakin arvioitavaksi. Ainoastaan sellaisia esineitä, joilla on tunnearvoa ei kannata myydä.”
”Entä mitä kulta-asiantuntijat arvioivat hinnaksi toimittajan tuomille kultakoruille? Vanha vihkisormus, ranneketju ja rannerengas pöydälle ja arviointi voi alkaa. Hieman pahoitellen ilmoitan, että rannerengas on tuotu Turkista ja on tuskin minkään arvoinen. Yllätys onkin suuri, kun nimenomaan Turkin-tuliainen onkin se arvokkain. Rengas paljastuu 18 karaatin kullaksi ja siitä irtoaisi 170 euroa. ’On hyvin yleistä, että näin käy. Ihmiset tuovat matkoilta ostettua koruja arvioitaviksi luullen etteivät ne ole minkään arvoisia ja totuus on aivan toinen. Esimerkiksi Thaimaasta tuodut korut ovat usein jopa 23 karaatin kultaa. Korujen halpa hinta ulkomailla ei kullan aitouteen, vaan verojen vähyyteen ja työn edullisuuteen.
Sormus ja ketju ovat 14 karaatin kultaa ja arvoltaan yhteensä 120 euroa.”